Näkemiin Darimu

Puran Darimussa kehitysyhteistyöprojektin aikana kotinani toiminutta huoneen ja pienen keittiön asuntoa. Tavarat on pakattu ja ne odottavat vain auton lavalle siirtämistä. On haikea tunnelma, mutta toisaalta myös iloinen mieli. Yksi vaihe on jäänyt taakse ja uudella innolla ja odottavalla mielellä ajattelen eteenpäin, mitähän Jumalalla on varattu minulle?

Tämä kuva on Airasta, kun kuorma on purettu ja tavaroita lähdettiin viemään varastoon. Kuvassa ovat sairaanhoitaja Ruth valkoisessa takissa ja synodin johtaja ato Birhanu oikealla. Kahden muun nimeä en tiedä, olivat ilmeisesti vahteja, jotka tulivat kantamaan laatikoita.

Tämä kuva on Airasta, kun kuorma on purettu ja tavaroita lähdettiin viemään varastoon.
Kuvassa ovat sairaanhoitaja Ruth valkoisessa takissa ja synodin johtaja ato Birhanu oikealla. Kahden muun nimeä en tiedä, olivat ilmeisesti vahteja, jotka tulivat kantamaan laatikoita.

Eilen tullessani Addis Abebasta jätin Airan sairaalaan noin 2000 nuttua ja tänne Darimun terveyskeskukseen toin noin tuhat nuttua. Kerroin Darimun terveyskeskuksessa, että tämä oli mahdollisesti viimeinen kerta, kun tuon nuttuja heille, projekti on ohi ja minulla ei ole tarvista liikkua täällä. Heidän vastauksensa oli hämmentävä ja sydäntä särkevä. Moneen otteeseen lääkäri, hoitajat ja muu henkilökunta kävivät kiittämässä minua ja vaimoani Pirkkoa siitä, mitä olemme heidän ja koko yhteisön hyväksi tehneet. Nämä nutut ovat olleet aivan loistava idea ja suureksi avuksi paikallisesti äideille ja koko perheelle. Heillä oli kaikilla sama pyyntö: JATKAKAA täällä, meillä on monta asiaa, mitkä tarvitsisi laittaa kuntoon. Tulkaa takaisin, älkää unohtako meitä. Tämä pyyntö oli osoitettu niin lähetykselle kuin Mekane Yeus -kirkollekin, jonka työyhteydessä olemme kiinteästi työtämme tehneet.

Nutut lämmittävät näitä vastasyntyneitä kaksosia Afrikan kylminä öinä. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Nutut lämmittävät näitä vastasyntyneitä kaksosia Afrikan kylminä öinä. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Kun eilen ajoin viimeistä alamäkeä ennen Airan sairaalaa, vastaani kävelivät mies ja nainen. Miehen sylissä oli pieni “nyytti”, ymmärsin, että isä kantaa vastasyntynyttä vauvaa. Siksi kiinnitin erityistä huomiota heihin ja kohdalle tultua totesin, että vauvalla oli todellakin päällä kirkkaan punakeltainen nuttu, eli kyllä ne käyttöön menevät.

Kuva: Raimo Tuppurainen

Tällaiset kukat alkavat kukkia heti kun ensimmäiset sateet on saatu. Me kutsumme niitä sadekukiksi.

Tätä kirjoittaessani ovelleni koputetaan. Koputtaja on nuori mies, Nura. Hän on ollut projektissa päivätyöläisenä koko projektin ajan. Nyt ei ole työtä. Mietin millaisen todistuksen Herrastani olen hänelle, muslimille, pystynyt antamaan. Jotakin kuitenkin kertoo se, että hän tuli kylään luokseni. Meillä oli hyvä keskusteluhetki englanti- oromo – amhara sekoituksella. Luulen, että kaikki asiat tulivat selväksi.

Olkoon kaikkivaltias Jumala tämän alueen ihmisten kanssa ja siunatkoon heitä ja heidän työtään. Olen saanut olla hetken näkemässä ihmeitä vailla määrää, näkemässä kuinka hallitusmiesten mieli muuttuu projektin myötä. Nyt seurakunnat saavat kirkkojen tontteja alueille, minne oli täysin mahdotonta saada vielä neljä vuotta sitten. Tämäkin on ihme. Olkoon koko tämä alue siunattu.

Darimussa  29.3.2016 Aki Tuppurainen

Kirjoittaja on toiminut Darimun Maaseudun elinolosuhteiden kehitysprojektissa Etiopiassa vuosina 2012 – 2014.

Tallenna