Ensimmäistä kertaa Afrikassa – toimittajan silmin

Mustan Afrikan yllä ukkostaa. Lentokoneen välkkyvät valot ovat salamoiden lisäksi ainoat valonlähteet. Minä teen ensimmäistä matkaani Euroopan ulkopuolella. Edessä on kahden viikon mittainen tutustuminen Kansanlähetyksen ja paikallisen IBS – organisaation tekemään kehitysyhteistyöhön Etiopiassa.

Ensimmäinen viikko on valtavan eksoottinen. Jokainen päivä on aivan jotain muuta, mitä olen koskaan kokenut. Olin kuvitellut viiden miljoonan asukkaan Addis Abeban modernimmaksi kuin se ränsistyneine rakennuksineen on. Heti pääkaupungin ulkopuolella tiet ovat hyvin vaatimattomia. Maaseudulla olisi mahdotonta liikkua tavallisella henkilöautolla. Mutta onneksi suomalaisilla työntekijöillä on käytössään neliveto-pickupit. Maisemat ovat henkeäsalpaavia. Ortodoksikirkoista ja moskeijoista huudetut rukoukset luovat merkillistä tunnelmaa.

Paikallisten ihmisten kanssa on hyviä kohtaamisia. On kunnia-asia päästä etiopialaiseen kotiin aterialle. Yllättävän hyvin kommunikaatio toimii englannin kieltä osaavien ihmisten kanssa. Minä valkoihoisena ja valkotukkaisena herätän huomiota katukuvassa.

Toisella viikolla tavat alkavat jo tulla tutummiksi. On jo luonnollista leikata oikealla kädellä pala indsera letusta ja kääriä siihen liha- tai kasviskastiketta eli wottia. Tervehtiessä muistan kämmenen lisäksi käyttää olkapäätä.

Ihmiset elävät äärimmäisen vaatimattomissa oloissa. Silti joku kaivaa taskustaan kännykään ja toinen laittaa kotonaan television päälle. Vaatimattomien savimajojen katolla komeilevat satelliittiantennit.

Ei kai meidän länsimaisten tarvitse omia elintapojamme ja kulttuuriamme sinne olla viemässä. Mutta jospa voisimme olla tekemässä jotain sen eteen, että ihmisten perustarpeet tulisivat tyydytetyksi. Puhdas vesi, pääsy terveyskeskukseen ja mahdollisuus oman elinkeinon harjoittamiseen ovat asioita, joihin jokaisella pitäisi olla oikeus.

Matti Korhonen

Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden toimittaja. Hän vieraili Etiopiassa 8.–23.10.2013.