Category Archives: Ajankohtaista

Alganesh_Karbai_Raimo_Tuppurainen

Alganesh sai avun

“Olen Alganesh Karbain, olen nyt yhdeksännen luokan oppilas kotikyläni uudella yläasteella.

Darimu-projekti on auttanut minua monella tapaa. Ensinnäkin lähteen suojaus auttoi meitä saamaan puhtaan veden. Ennen me keräsimme vettä pienillä astioilla lähteen silmän vierestä. Ei se koskaan ollut aivan puhdasta. Nyt, kun vesi tulee putkesta, se on puhdasta ja vettä ei enää tarvitse lipittää astiaan. Laitamme vain kanisterin putken alle ja hetkessä se on täysi. Lähde on hyvä ja siitä saadaan riittävästi vettä koko kylälle.

Toiseksi olin mukana meidän kylän osuuskunnassa. Se perustettiin juuri tämän Darimu-projektin yhteydessä. Säästimme pienen osuuden itse ja sitten saimme lainaa niin, että olen pystynyt ostamaan lehmän. Siitä saan toimeentuloa, myyn maitoa ja voita. Lisäksi olen pystynyt ostamaan vuohen ja nyt kasvatan sitä. Olen onnellinen kaikesta tästä avusta kaikille teille, jotka olette jotenkin tehneet tämän mahdolliseksi. Kiitän teitä kaikkia.

Apua on ollut myös siitä, että olen saanut kyydin Darimun keskustaan niin auton kuin traktorinkin kyydissä. Siitä on ollut iso apu juuri silloin, kun on pitänyt kantaa viljaa tai muita ostoksia.

Aivan yllättävällä tavalla sain myös avun, kun kotikyläni koulu laajennettiin yläasteeksi. Olin ollut poissa koulusta neljä vuotta. Kävin koulua Darimussa kahdeksanteen luokkaan asti, mutta en voinut jatkaa yläasteelle, koska se olisi tullut liian kalliiksi. Nyt minullakin on mahdollisuus jatkaa opiskelua. Luokat ovat valoisia ja hyviä. Lisäksi koululla on omat vessat miehille ja naisille. Se helpottaa kouluun menoa.

Vielä kerran iso kiitos. Galatooma.”

Haastattelu: Raimo Tuppurainen
projektityöntekijä

Darimu-projekti2_Pirkko_Tuppurainen

Kehitysprojekti avasi uusia mahdollisuuksia

Suomen Ulkoministeriön, Mekane Yesus -kirkon ja Kansanlähetyksen Maaseudun kehittämisprojekti Darimun alueella Lounais-Etiopiassa saatiin päätökseen vuonna 2014.

Vierailimme Algassa marraskuussa 2015 katsomassa, miten projekti on auttanut paikallisten ihmisten elämää. Meitä oli yllättäen koulun pihamaalla vastassa kaikki koulun 1500 oppilasta, opettajat, suuri joukko kyläläisiä ja TV-kamera. Koko koulun mäki raikui, kun oppilaat tervehtivät meitä welcome, welcome -huudoilla.

Onnelliset oppilaat toivottivat vieraat tervetulleeksi welcome, welcome -huudoilla. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Onnelliset oppilaat toivottivat vieraat tervetulleeksi welcome, welcome -huudoilla. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Koko kylä hyötyi

Projektin aikana Algan kylään rakennettiin uusi koulukeskus, jossa on neljä rakennusta, joissa on 16 luokkahuonetta. Lisäksi kunnostettiin yksi vanha rakennus, jossa toimii 4 luokkaa.

Paikallisen hallinnon koulutoimen johtaja piti juhlapuheen, jossa hän kehui hienoja uusia tiloja, mutta muistutti myös niistä asioista, joista vielä on pula. Yksi kipeimmistä on sähkön puute koko kylästä ja tietenkin koululta. Myös veden saaminen koululle oli toivelistalla.

Neljä oppilasta, jotka valittiin satunnaisesti koululaisten joukosta, kertoivat omat tuntemuksensa siitä, mitä uuden koulun tulo kylään merkitsi.
Heidän mielestään on hienoa, että on:
– oikeat pulpetit, ei tarvitse istua lattialla,
– kunnon sementtilattia, ei mutaa,
– valoisat luokat,
– ovet ja ikkunat, enää ei sada luokkaan,
– liitutaulut,
– hyviä opettajia.

Koululaiset kokivat, että heidän lisäkseen koko kylä hyötyi koulurakennusta.

Mahdollisuus jatkaa opiskelua

Darimu-projektissa rakennettiin myös tietä ja kaksi siltaa naapurikylään ja sitä kautta päätielle. Tiehen ja siltoihin liittyi myös merkillinen tarina. Uusi koulu oli alun pitäen ollut alakoulu, luokat 1 – 8, mutta nyt uusien tilojen myötä se oli päätetty laajentaa yläasteeksi, eli 10 luokkaan asti. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun yhdeksäs luokka oli olemassa. Oppilaita pelkästään tuolla luokkatasolla oli viiden luokallisen verran, yhteensä 450. Koko Darimun alueella, noin 200 000 asukkaan kuntainliitossa, oli ennen tätä koulua kaksi yläastetta. Nyt uuden koulun alkaminen antoi monille mahdollisuuden jatkaa opiskelua.

Dirriba Dinkakin pääsi jatkamaan koulun käyntiä uudessa koulussa. Kuva: Raimo Tuppurainen

Dirriba Dinkakin pääsi jatkamaan koulun käyntiä uudessa koulussa. Kuva: Raimo Tuppurainen

Isäkin pääsi yläasteelle

Kylä, johon tie tehtiin, on nimeltään Uki. Sieltä on matkaa Darimuun noin 15 kilometriä. Se on pitkä koulumatka käveltäväksi aamuin illoin. Nyt uutta tietä ja uuden sillan kautta Algaan on vain 2,5 kilometriä. Tuon pituisen matkan jaksaa pienikin koululainen kävellä, eikä aikaa kulu liian paljoa.

Ukin kylässä oli perhe, jonka isä ei ollut lapsena voinut jatkaa opiskelua Darimussa. Kaikki perheen lapset olivat myös lopettaneet koulun kahdeksannen luokan jälkeen. Nyt uuden koulun ja tien ansiosta kaikki kolme poikaa ja isä olivat samassa luokassa jatkamassa opintojaan!

Toivon pilkahduksia paremmasta tulevaisuudesta tuli siis monen elämään.

Tämän kehitysprojektin myötä pieni ja piskuinen Algan kylä on päässyt kartalle. Jos ei ehkä maailman kartalle, niin Oromian kartalle kuitenkin.

Toivomme kaikille tämän kirjeen myötä oikein hyvää ja levollista joulun aikaa ja siunattua uutta vuotta 2016!

Raimo ja Pirkko Tuppurainen

SONY DSC

Vastauksia ja tukea Abdullahille

Abdullah on 6-vuotias afgaanipoika. Hän tuli mielenterveysklinikalle äidin tuomana kuusi kuukautta sitten. Poika oli hyperaktiivinen, agressiivinen muita lapsia kohtaan, eikä pystynyt huolehtimaan hygieniastaan. Äiti kertoi, että Abdullah ei opi asioita, ei osaa puhua eikä pysty tekemään muitakaan asioita kuten muut lapset.

Lääkärintarkastuksen jälkeen äidille kerrottiin, että pojalla on kehitysvamma ja  ADHD, eli tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden häiriö. Äidille selitettiin, mitä nämä tarkoittavat, mihin asioihin ne vaikuttavat ja minkälaista hoitoa Abdullah tarvitsi.

Poika tarvitsi lievän lääkityksen, mutta ennen kaikkea perhe tarvitsi tietoa siitä, miten ohjata ja kasvattaa poikaa ja kuinka selvitä ongelmatilanteista. Nyt perhe on aloittanut Abdullahille hygieniakoulutuksen ja esimerkiksi WC-käynti on alkanut sujua.

Mielenterveysklinikan asiakkaat saavat Abdullahin perheen tavoin apua, tukea ja ohjausta arjen haasteisiin. Abdullahin äidin päätös tuoda poika klinikalle helpottaa nyt  koko perheen arkea ja antaa Abdullahille tarvitsemaansa tukea kehitykseen.

 

Tapaus on Heratin mielenkterveyskoulutuksen lääkärin kertoma.

Kuvassa oleva afgaanipoika ei liity tarinaan.

tyttöherat2

Klinikalle saapuu päivittäin lapsia

Heratin mielenterveysklinikalle saapuu päivittäin lapsia. He ovat usein äitien mukana saattajina tai sitten heille haetaan apua.

Useimmat lapsista ovat kehitysvammaisia. Lapsilla on myös masennusta, ahdistusta. Lapset kasvavat vaikeissa perhetilanteissa. Ehkä äiti on masentunut, ehkä isä on väkivaltainen. Ehkä perhe on köyhä ja on puute ruoasta, turvallisesta kodista.

Mielenterveyskursseilla annetaan koulutusta lasten kehityksen perusasioista sekä siitä, miten perheen tilanne vaikuttaa lapsen mielenterveyteen. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä. Vaikea asia maassa on nuorten tyttöjen pakkoavioliitot.

poikaherat2

Herat - lääkärissä

Lisa löysi apua ahdistukseen

25-vuotias Lisa (*nimi on muutettu) on kärsinyt ahdistuksesta vuosien ajan. Lisa kasvatettiin veljen perheessä Iranissa, perheellä oli paljon huolta toimeentulosta, vaikeita sotakokemuksia ja pakolaisuuden kipua, jännittyneitä perhesuhteita.

Lisa avioitui, kun palasi kotimaahansa.  Avioliitto oli perheen järjestämä, hän avioitui miehen kanssa, josta hän ei pitänyt, avioliitossa oli monia vaikeuksia ja Lisalle kehittyi ahdistusta. Lisa ärsyyntyi helposti, hänellä oli pelkoja, löi lapsiaan, kärsi alhaisesta itsetunnosta.

Lisa tuli mielenterveyskeskukseen sisarensa tuomana, sisar oli saanut apua klinikalla ja uskoi Lisan löytävän sieltä apua niin kuin hänkin. Vastaanottohoitaja lähetti naisen ensin lääkärin vastaanotolle, nainen tarvitsi lääkitystä. Lääkäri ohjasi hänet sairaanhoitajan vastaanotolle keskustelukäynneille.

Tapaamisissa Lisa ja sai tietoa ahdistuksen oireista ja hoidosta sekä sai keskustella avoliitostaan, myös aviomies kutsuttiin mukaan ja koko perhe sai apua. Nyt Lisa ei enää lyö lapsiaan. Hän tarvitsee vielä hoitoa, mutta ilo on palannut takaisin hänen elämäänsä.

Lisa on yksi monista Heratin mielenterveysprojektin asiakkaista. Projekti on Toivon Avaimia – Keys & Hope tukema kohde.