All posts by toivonavaimia

KYT-projekti valmis

Hiv-/aids:n leviämisen estämis- ja tartunnan saaneiden tukiprojekti Jimman alueella Etiopiassa vuosina 2010 – 2015

Kansanlähetys on saanut valmiiksi Suomen Ulkoasiainministeriön myöntämän   HIV/AIDS-projektin, joka alkoi Etiopiassa Jimman alueella vuonna 2010. Projektin tavoitteena oli ehkäistä hiv/aids:n leviämistä ja tukea tartunnan saaneita.

Projektille myönnettiin vuoden 2012 lopulla kolmen vuoden jatkorahoitus.

Projektin viimeisenä vuonna 2015 keskityttiin projektin eri elementtien kestävyyden vahvistamiseen. Ilonaiheena oli viranomaisten tekemä loppuevaluaatio, jonka aikana useiden avunsaajien palaute oli erittäin positiivista ja jossa he kertoivat siitä avusta, jota he olivat saaneet projektin kautta.

Projektin toisen vaiheen (2013 – 2015) kokonaisbudjetti oli 458 000 euroa, josta 85 % saatiin Suomen Ulkoasiainministeriöltä. Kansanlähetyksen omarahoitusosuus oli 15 %. Projekti toteuttiin yhdessä Mekane Yesus -kirkon Illubabor Bethel Synodin kehitysyhteistyöosaston kanssa Agaron ja Jimman kaupungeissa.

Etiopiassa hiv-ongelma on edelleen suuri, vaikkakin tartunnan saaneiden määrä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2015 hiv:n levinneisyys oli 1,2 %.

Projektilla oli viisi elementtiä:
1. Hiv-tartunnan saaneiden tukiohjelma (terveydenhuolto, materiaalinen tuki sekä mahdollisuus aloittaa omaa pienyrittäjyyttä)
2. Aids-orpojen tukiohjelma sadalle lapselle (koulunkäynnin mahdollistaminen, terveydenhuolto sekä huoltajille tai täysi-ikäisille orvoille mahdollisuus aloittaa pienyrittäjyyttä)
3. Pienyrittäjyys riskiryhmille (työttömät nuoret sekä heikossa asemassa olevat naiset)
4. Testausohjelma, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tieto omasta hiv-statuksesta sekä ohjata tarvittaessa lääkityksen aloittamiseen
5. Valistusohjelma

Vuosina 2010 – 2015 hiv/aids-projektissa on toiminut Kansanlähetyksen työntekijöiden lisäksi kymmenen vakinaista etiopialaista työntekijää.

Näkemiin Darimu

Puran Darimussa kehitysyhteistyöprojektin aikana kotinani toiminutta huoneen ja pienen keittiön asuntoa. Tavarat on pakattu ja ne odottavat vain auton lavalle siirtämistä. On haikea tunnelma, mutta toisaalta myös iloinen mieli. Yksi vaihe on jäänyt taakse ja uudella innolla ja odottavalla mielellä ajattelen eteenpäin, mitähän Jumalalla on varattu minulle?

Tämä kuva on Airasta, kun kuorma on purettu ja tavaroita lähdettiin viemään varastoon. Kuvassa ovat sairaanhoitaja Ruth valkoisessa takissa ja synodin johtaja ato Birhanu oikealla. Kahden muun nimeä en tiedä, olivat ilmeisesti vahteja, jotka tulivat kantamaan laatikoita.

Tämä kuva on Airasta, kun kuorma on purettu ja tavaroita lähdettiin viemään varastoon.
Kuvassa ovat sairaanhoitaja Ruth valkoisessa takissa ja synodin johtaja ato Birhanu oikealla. Kahden muun nimeä en tiedä, olivat ilmeisesti vahteja, jotka tulivat kantamaan laatikoita.

Eilen tullessani Addis Abebasta jätin Airan sairaalaan noin 2000 nuttua ja tänne Darimun terveyskeskukseen toin noin tuhat nuttua. Kerroin Darimun terveyskeskuksessa, että tämä oli mahdollisesti viimeinen kerta, kun tuon nuttuja heille, projekti on ohi ja minulla ei ole tarvista liikkua täällä. Heidän vastauksensa oli hämmentävä ja sydäntä särkevä. Moneen otteeseen lääkäri, hoitajat ja muu henkilökunta kävivät kiittämässä minua ja vaimoani Pirkkoa siitä, mitä olemme heidän ja koko yhteisön hyväksi tehneet. Nämä nutut ovat olleet aivan loistava idea ja suureksi avuksi paikallisesti äideille ja koko perheelle. Heillä oli kaikilla sama pyyntö: JATKAKAA täällä, meillä on monta asiaa, mitkä tarvitsisi laittaa kuntoon. Tulkaa takaisin, älkää unohtako meitä. Tämä pyyntö oli osoitettu niin lähetykselle kuin Mekane Yeus -kirkollekin, jonka työyhteydessä olemme kiinteästi työtämme tehneet.

Nutut lämmittävät näitä vastasyntyneitä kaksosia Afrikan kylminä öinä. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Nutut lämmittävät näitä vastasyntyneitä kaksosia Afrikan kylminä öinä. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Kun eilen ajoin viimeistä alamäkeä ennen Airan sairaalaa, vastaani kävelivät mies ja nainen. Miehen sylissä oli pieni “nyytti”, ymmärsin, että isä kantaa vastasyntynyttä vauvaa. Siksi kiinnitin erityistä huomiota heihin ja kohdalle tultua totesin, että vauvalla oli todellakin päällä kirkkaan punakeltainen nuttu, eli kyllä ne käyttöön menevät.

Kuva: Raimo Tuppurainen

Tällaiset kukat alkavat kukkia heti kun ensimmäiset sateet on saatu. Me kutsumme niitä sadekukiksi.

Tätä kirjoittaessani ovelleni koputetaan. Koputtaja on nuori mies, Nura. Hän on ollut projektissa päivätyöläisenä koko projektin ajan. Nyt ei ole työtä. Mietin millaisen todistuksen Herrastani olen hänelle, muslimille, pystynyt antamaan. Jotakin kuitenkin kertoo se, että hän tuli kylään luokseni. Meillä oli hyvä keskusteluhetki englanti- oromo – amhara sekoituksella. Luulen, että kaikki asiat tulivat selväksi.

Olkoon kaikkivaltias Jumala tämän alueen ihmisten kanssa ja siunatkoon heitä ja heidän työtään. Olen saanut olla hetken näkemässä ihmeitä vailla määrää, näkemässä kuinka hallitusmiesten mieli muuttuu projektin myötä. Nyt seurakunnat saavat kirkkojen tontteja alueille, minne oli täysin mahdotonta saada vielä neljä vuotta sitten. Tämäkin on ihme. Olkoon koko tämä alue siunattu.

Darimussa  29.3.2016 Aki Tuppurainen

Kirjoittaja on toiminut Darimun Maaseudun elinolosuhteiden kehitysprojektissa Etiopiassa vuosina 2012 – 2014.

Tallenna

Olemme kiitollisia

Olen Dirriba Dinka, olen nyt yhdeksäsluokkalainen ja asun Ukissa.

Sain työtä Darimu-projektissa, kun kylämme ja Algan kylän väliseen Kolol-jokeen rakennettiin siltaa.  Algan kylässä on tärkeä tori, jossa me maanviljelijät voimme myydä tuotteitamme. Ennen siltaa meillä oli suuria vaikeuksia joen toiselle puolelle pääsemisessä. Sadekaudella joki on paikoin yli 50 metriä leveä ja kapeammissa paikoissa virtaus taas on liian voimakasta.  Pimeällä ei joen toiselle puolelle ollut asiaa lainkaan, koska joen ylitys oli vaarallista päivälläkin. Kuivanakin kautena monia eläimiä hukkui jokeen.  Nyt kun silta on valmis, voimme ylittää joen turvallisesti läpi vuoden ja mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä.

Darimu-projekti auttoi minua monella tapaa.  Ensinnäkin minua auttoi kovasti se, että sain olla rakentamassa siltatyömaalla. Darimun alueella ei ole montakaan sellaista työpaikkaa, josta saisi palkkaa.

Toinen valtava apu meille viljelijöille on tiestä, joka projektin aikana rakennettiin. Nyt pystymme myymään viljatuotteet suoraan kylään tuleville ostajille kerralla. Ennen meiltä meni koko päivä torimatkaan. Aasilla saimme vain yhden säkin vietyä kerrallaan torille. Tien ansiosta  tuotteita voi kuljettaa autolla. Auto voi tulla hakemaan jopa pihasta viljakuorman, jos myy enemmän kuin yhden säkin kerrallaan.

Kolmas selkeä apu minulle oli koulusta. Darimu-projektissa Algan kylään rakennettiin koulu. Alun pitäen se oli ala-aste, mutta kun siitä tuli niin hyvä ja siinä on riittävästi luokkia, koulu päätettiin laajentaa ylä- asteeksi.

Olin lopettanut koulun kahdeksannen luokan jälkeen kaksi vuotta sitten. Lähin yläaste oli Darimun keskustassa. Koska kävelymatka sinne kestää noin kaksi tuntia  se oli liian kaukana, jotta olisin voinut käydä siellä päivittäin. Sen vuoksi minun olisi pitänyt vuokrata  asunto, joka olisi maksanut 60 birriä kuukaudessa. Siihen minulla ei ollut varaa. Nyt minulla on mahdollisuus jatkaa koulua, sillä uuden tien ansiosta minulla on vain noin tunnin kävelymatka koululle. Koulua on iltapäivällä, joten ehdin tehdä aamulla viljelystyöt.

Tämä on valtavan suuri helpotus. Yritän opiskella niin, että pääsisin läpi kymmenennen luokan kokeen ja sitten minulla olisi mahdollisuus päästä jatko-opintoihin valtion tuella. Yksityiseen kouluun minulla viljelijänä ei ole taloudellista mahdollisuutta.

Kaikkiaan meitä yhdeksäsluokkalaisia kotikylästäni on 50. Olemme suuresti kiitollisia tästä mahdollisuudesta.

Neljäs apu minulle – ja koko perheelleni – oli kaivosta. Siitä saadaan puhdasta vettä koko kylälle.

Toivon, että tie saisi vielä sepelipinnoitteen, se mahdollistaisi ympärivuotisen liikennöinnin. Toivon myös, että koulumme voisi saada sähkön. Nyt montaa asiaa opetetaan vain teoriassa, koska ilman sähköä sitä ei ole mahdollisuutta opetella käytännössä. Yksi on tietokoneen käyttö, jota pitäisi päästä harjoittelemaan. Sähkö mahdollistaisi myös television käytön opetustyössä. Varsinkin englannin kielen opiskelussa siitä olisi suuri apu.

Kiitän teitä, jotka teitte tämän mahdolliseksi. Kiitos, että lähetitte Mister Raimon auttamaan meitä. Toivotan teille Jumalan siunausta.

Algassa 2.12.2015 iltapäivällä kokeiden väliaikana.
Haastattelu: Raimo Tuppurainen
projektityöntekijä

 

Kaikki on nyt muuttunut

”Olen Sennai Kelta, asun Kata Bargon kylässä. Olen hyötynyt Darimu-projektista monella tapaa. Aluksi me naiset, jotka olimme  työttömiä, perustimme osuuskunnan. Saimme apua viljelijäyhdistykseltä ja projektihenkilökunnalta siihen, miten osuuskunta perustetaan. Erittäin suurena apuna oli projektin työntekijä ato Tesemma. Hän vieraili usein kylässämme ja auttoi meitä, niin käytännössä kuin antamalla vinkkejä, miten asioita voidaan hoitaa. Meitä oli 19 naista aluksi, muutama jäi pois ja uusia otettiin mukaan. Olen ollut mukana alusta asti.

Keräsin 40 birriä alkupääomaksi, sain lainaa osuuskunnalta. Osuuskunnan pääomaksi projekti antoi 20 000,- birriä. Tuosta sain 800 birriä lainana. Muutaman naisen kanssa laitoimme rahat yhteen ja ostimme lehmän, jolla oli vasikka, maksoimme 3300 birriä. Pidimme niitä hetken, vasikka ja lehmä lihoivat, sitten myimme ne pois, saimme 5000 birriä. Laitoin säästöön 300 birriä ja maksoin ensimmäisen lainani pois, korkoineen 880 birriä. Otin uuden lainan 1000 birriä, jolla ostin lampaan, aloin kasvattaa sitä. Maksoin siitä 700 birriä. Lopuilla rahoilla ostin kylästämme viljaa, jonka myin Darimun torilla, sain siitä voittoa. Lampaankasvatus tuotti tulosta ja sain monta karitsaa, jotka olen myynyt pois.

Kaikki on nyt muuttunut, asuin aiemmin kaatuvassa majassa. Nyt minulla on oma uusi koti, rakennettu kunnon puusta, peltikatto. Minulla on nyt useampi lammas, kahvipuita talon takana, siisti piha ja kanoja nokkimassa maasta jyviä Kaikki tämä on projektin ansiota. Osuuskunta on edelleen olemassa, se toimii moitteettomasti ja sitä kautta on mahdollisuus saada lainaa. Laitan joka kuukausi 10 birriä osuuskunnan tilille ja aina, kun myyn eläimen laitan sinne enemmän. Näin olen pystynyt hallinnoimaan omaa taloutta. En ymmärtänyt tällaisia asioita aiemmin.

Tulevaisuus näyttää todella hyvältä. Jos vain saan olla terveenä, minulla on paljon hyvää edessä. Jos eläimet pysyvät terveenä, ei minulla ole mitään hätää. Elämä näyttää todella hyvältä.

Olen kiitollinen suomalaisille siitä, mitä olette tehneet minulle ja koko meidän kylälle. Olkaa siunattuja. Osuuskunnan kautta monen elämän laatu on parantunut, lapset voivat käydä koulua. On puhdasta vettä kylässä. Asiat ovat hyvin. Kiitos, kun annoitte tämän mahdollisuuden.

Tällainen projekti on erinomainen, se pani meidät itse miettimään miten voisimme parantaa omaa elämäämme. Pienellä pääomalla saimme elämän hallintaan. Varmaan on monia ihmisiä muualla maassa, jotka tarvitsevat samanlaista apua. Tehkää lisää näitä projekteja. Kiitos vielä kerran.”

Kata Bargossa aamupäivällä 2.12.2015 polttavan kuuman auringon alla.

Haastattelu: Raimo Tuppurainen
projektityöntekijä

 

Alganesh sai avun

“Olen Alganesh Karbain, olen nyt yhdeksännen luokan oppilas kotikyläni uudella yläasteella.

Darimu-projekti on auttanut minua monella tapaa. Ensinnäkin lähteen suojaus auttoi meitä saamaan puhtaan veden. Ennen me keräsimme vettä pienillä astioilla lähteen silmän vierestä. Ei se koskaan ollut aivan puhdasta. Nyt, kun vesi tulee putkesta, se on puhdasta ja vettä ei enää tarvitse lipittää astiaan. Laitamme vain kanisterin putken alle ja hetkessä se on täysi. Lähde on hyvä ja siitä saadaan riittävästi vettä koko kylälle.

Toiseksi olin mukana meidän kylän osuuskunnassa. Se perustettiin juuri tämän Darimu-projektin yhteydessä. Säästimme pienen osuuden itse ja sitten saimme lainaa niin, että olen pystynyt ostamaan lehmän. Siitä saan toimeentuloa, myyn maitoa ja voita. Lisäksi olen pystynyt ostamaan vuohen ja nyt kasvatan sitä. Olen onnellinen kaikesta tästä avusta kaikille teille, jotka olette jotenkin tehneet tämän mahdolliseksi. Kiitän teitä kaikkia.

Apua on ollut myös siitä, että olen saanut kyydin Darimun keskustaan niin auton kuin traktorinkin kyydissä. Siitä on ollut iso apu juuri silloin, kun on pitänyt kantaa viljaa tai muita ostoksia.

Aivan yllättävällä tavalla sain myös avun, kun kotikyläni koulu laajennettiin yläasteeksi. Olin ollut poissa koulusta neljä vuotta. Kävin koulua Darimussa kahdeksanteen luokkaan asti, mutta en voinut jatkaa yläasteelle, koska se olisi tullut liian kalliiksi. Nyt minullakin on mahdollisuus jatkaa opiskelua. Luokat ovat valoisia ja hyviä. Lisäksi koululla on omat vessat miehille ja naisille. Se helpottaa kouluun menoa.

Vielä kerran iso kiitos. Galatooma.”

Haastattelu: Raimo Tuppurainen
projektityöntekijä