All posts by toivonavaimia

Mielenterveyshanke auttaa lapsia ja aikuisia parempaan elämään

Emily, yhteistyöjärjestömme mielenterveystyön johtaja kirjoittaa: “Olemme kiitollisia Jumalalle kaikesta yhteistyötahojen, ystävien ja lähettäjien tuesta, jota olemme saaneet vuonna 2016. Tämä tuki on mahdollistanut merkittäviä ”ensimmäisiä” saavutuksia kuluneena vuonna! Yksi näistä on ensimmäisen mielenterveysartikkelin julkaisu. Artikkeli on nimeltään ”Terrorihyökkäykset, joita ei koskaan ollut. Uskomukset myrkkyhyökkäyksistä historiassa ja äskettäin Heratin koulutyttöjä vastaan (Terror attacks that never were. Poison Gas Attack Myths in History and Recently on Afghan School Girls). Artikkeli löytyy lehdestä ”Skeptic Magazine, volume 21, numero 3 http://www.skeptic.com/magazine/.”

Toinen saavutus oli Yhteisömielenterveyshankkeen evaluointi ja evaluoinnin suorittaman tiimin raportti: “Suosittelemme koko sydämestämme, että tämä hanke jatkaa työtään vahvistamalla yhteisöjä mielenterveystiedolla, joka on ajankohtaista ja tehnyt vaikuttavaa työtä kansallisella tasolla Keski-Aasiassa,” Emily kirjoittaa.

Apua epilepsiaan mielenterveysklinikalta

Osana evaluointia oli suuri etuoikeus haastatella ihmisiä, joilla on jokin mielenterveyden tai neurologian sairaus. 19-vuotias nainen kertoi, että hänellä oli puhjennut epilepsia 7- vuotiaana. Sairaus oli vaikuttanut hänen elämäänsä suuresti. ”Kahdeksan vuotta sitten minun oli lopetettava koulunkäynti epilepsiakohtauksen jälkeen. Olin koulussa yksi parhaimmista oppilaista, mutta koulu jäi kesken sairauden vuoksi.” Nainen löysi apua mielenterveysklinikalta. ”Siitä lähtien, kun aloin käydä klinikalla, elämäni on parantunut ja aloitin ompelijan työn. Sairauteni ei vaikuta elämääni samalla tavoin kuin aikaisemmin ja nyt ymmärrän miten voin elää paremmin tilanteeni kanssa.”

On arvioitu, että 80 prosenttia 50 miljoonasta ihmisestä, jotka maailmanlaajuisesti sairastavat epilepsiaa, asuvat kehitysmaissa. Epilepsian oireet ja taloudelliset seuraukset ovat suuria, se on sai- raus, joka tarvitsee elinikäistä hoitoa ja seurantaa. Keski-Aasiassa monet ihmiset eivät usko, että epilepsia on lääketieteen diagnosoima sairaus ja että siihen on olemassa lääke. Mielenterveystyön myötä opettajat ovat oppineet tunnistamaan epilepsian oireet, ohjaamaan oppilaat klinikalle ja pitämään huolta heistä. Opettajien kurssipalautteen mukaan enenevässä määrin koulussa on pystytty auttamaan lapsia, joilla on epilepsia. Sekä vanhemmat että koulussa opettajat ja oppilaat ovat saaneet tietoa epilepsiasta. “Teemme työtä, että epilepsiaa sairastavat lapset voivat jatkaa koulunkäyntiä ja saavat tarvitsemaansa hoitoa.”

Kansainvälinen avustusjärjestö on sitoutunut mielenterveystyöhön, joka parantaa mielenterveys- ja neurologian sairauksista kärsivien
elämää. Kiitos kaikesta tuesta, joka mahdollistaa tämän työn!

Työtä lasten ja nuorten parissa

Teija-lääkäri järjesti yhdessä Timo-psykologin kanssa lastenpsykiatrian peruskoulutuksen marraskuussa. Koulutus kesti 10 päivää. Kurssilaisia oli yhteensä 16, joista yksi tuli  lastensairaalasta, kuusi aluesairaalasta ja loput olivat omia mielenterveyshankkeen työntekijöitä. Kurssi piti sisällään myös lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyviä aiheita. Kurssilaiset kertoivat, että aikovat käyttää oppimaansa omien lastensa kanssa. Jos uusi oppi tulee käytäntöön kotona, tulee se helpommin myös osaksi työtä!

Teksti: Heratin mielenterveyshankkeen tiimin yhdyshenkilö
Pahoittelemme, että maan turvallisuustilanteen vuoksi nimiä ei voida julkaista.

 

Edengennet kurottaa kohti unelmia

Moni köyhästä perheestä tuleva etiopialaislapsi joutuu keskeyttämään koulun. Kummilapsitoiminta mahdollistaa heillekin täysipainoisen koulunkäynnin. Edengennet on tästä elävä esimerkki.

Saavun kuoppaisen tien varrella sijaitsevaan pieneen Agaron kaupunkiin. Jo kaukaa kaupungin laidalta voi nähdä suurehkon rakennuksen, jonka katolla on punertava risti. Tuo rakennus on paikallinen Mekane Yesus -kirkko, ja sen alakerrassa on Kansanlähetyksen kummilapsiprojektin toimisto.

Agaron kummilapsitoimistossa minua odottaa 18-vuotias Edengennet Jakob, joka on lupautunut haastateltavakseni. Nuori nainen on aluksi jännittynyt ja vastaukset ovat lyhyitä. Mutta kun alamme puhua hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, hänen olemuksensa muuttuu hyvin varmaksi ja määrätietoiseksi.

Edengennet tulee perheestä, jossa on äiti ja isä, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Hän on itse ollut Kansanlähetyksen Agaron kummilapsiprojektissa viimeiset yhdeksän vuotta. Nyt hän on jäämässä pois projektista, koska hän on valmistumassa ylioppilaaksi. Edengennet on käynyt Agarossa peruskoulun ja lukion. Hän kertoo luokallaan olevan tällä hetkellä kahdeksankymmentä oppilasta. Luokkakoot ovat huimat, vaikka koulua käydään aamu- ja iltapäivävuoroissa. Edengennet käy aamuvuorossa, mikä tarkoittaa, että hänen koulupäivänsä alkaa aamulla kahdeksalta ja kestää kahteentoista. Tähän neljäntunnin rupeamaan mahtuu kuusi oppiainetta.

Haaveena hammaslääkärin ammatti

Edengennet on menestynyt koulussa hyvin, tästä kertoo jo hänen etenemisensä valmistaville yhdelletoista ja kahdelletoista luokalle. Näille luokille jatkavat vain parhaimmat, jotka pystyvät läpäisemään valtakunnalliset kokeet. Edengennetille koulu on ollut  helpohkoa. Vaikeimmaksi aineeksi hän nimeää fysiikan, kun taas biologia on mieluisin ja helpoin aine.

Näitä oppiaineita hän tulee todennäköisesti jatkossakin lukemaan, jos vain unelmat toteutuvat. Tulevaisuudestaan tämä hyvinkin varma nuori nainen nimittäin aikoo opiskella hammaslääkäriksi. Hän luottaa ylioppilaskokeidensa pistemäärän riittävän yliopistoon pääsyyn. Jos Edengennet menestyy arvioimallaan tavalla, hän voi aloittaa syksyllä Awasalla hammaslääkäriopinnot. Tämä olisi erittäin hieno mahdollisuus, sillä valtion yliopistoissa opiskelu, asuminen ja ruoka ovat ilmaisia.

Pienen haastatteluhetkemme aikana Edengennet saa minut näkemään kummilapsityön tulokset. Kunpa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus olla koulussa niin pitkään kuin mahdollista. Koulutus todella voi muuttaa lasten ja nuorten elämät. Se avaa tulevaisuuden ja luo nuorille mahdollisuuden vaikuttaa oman elämänsä suuntaan.

KERTTU HUTTUNEN
Kirjoittaja on Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä

Etiopian kummilapsiprojektit

Kansanlähetyksellä on Etiopiassa neljä kummilapsiprojektia. Agaron lisäksi niitä on Bongan, Limun ja Sokorun kaupungeissa. Jokaisessa projektissa on 110 lasta eli yhteensä niissä autetaan 440 lasta pääsemään kouluun.

Toiminnan piirissä on aids-orpoja ja heikosti toimeentulevien perheiden lapsia. Lasten vanhemmat ovat usein työttömiä yksinhuoltajia tai lapset asuvat sijaisperheessä. Koulun lisäksi projektit tarjoavat lapsille ja nuorille muun muassa  sairaanhoidon, ruoka-avustusta, tutoropetusta ja muuta perusarkea tukevaa toimintaa. Kaikki tämä on mahdollista suomalaisten kummien taloudellisella tuella.

Artikkeli on julkaistu Uusi Tie -lehdessä 29.9.2016

 

Mielenterveystyö jatkuu haasteiden keskellä

Suuri kiitos tuestanne!

Emily kirjoittaa. ”Haluan kiittää suuresti Mielenterveyshankkeelle saapuneesta taloudellisesta tuesta. Saamamme 24,000 Dollaria (20 000 euroa) ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Meillä on ollut monia suunnitelmia parantaa klinikkatyötä, mutta emme ole voineet näitä suunnitelmia aikaisemmin toteuttaa. Tällä rahalla, jonka lähetitte voimme työllistää jälleen osan työntekijöistämme kokopäiväisiksi. Nyt meillä on mahdollista myös toteuttaa lokakuussa projektin evaluointi. Tiedämme, että saamamme lahja on kerätty kovalla työllä ja siinä on mukana monia ihmisiä Suomesta. Me arvostamme suuresti lähettämäänne lahjaa.”

Haasteiden keskellä työ silti jatkuu

Viime vuonna 2015 Mielenterveyskoulutuskeskus sai aikaan mm. seuraavaa:
• 7 potilasta sai hoitoa Heratin mielenterveyspotilaiden säilössä (Herat Mental Asylum) ja he pystyivät palaamaan takaisin yhteisöönsä. Paikka on erittäin pahamaineinen ja 120 henkilöä on ollut siellä ilman kunnollista hoitoa.
• klinikalla oli 11 343 konsultaatiota (68 % naisia)
• 164 terveystyöntekijää sai mielenterveyden koulutusta
• 2 psykiatria valmistui kolmivuotisesta psykiatrian erikoistumiskoulutuksen ohjelmasta
•    638 ihmistä joilla on kehitysvamma sai perheineen tukea ja ohjausta klinikalla

Auttaminen on maailman vaikein työ

Jos sinulla kertyy tilille ylimääräinen tuhat euroa, mitä teet sillä? Annatko sen lähetystyöhön, avustusjärjestölle tai muuhun hyvään tarkoitukseen? Hyvä juttu. Varoja tarvitaan, mutta mitä niillä saadaan aikaan toisessa päässä?

Olen kehitysyhteistyöntekijä, siis avun antaja.  Olen se henkilö, joka suuresti riemuitsee antamastasi lahjoituksesta. Olen aina innolla suunnittelemassa, mitä avustusrahoilla voidaan saada aikaiseksi. Koen sen todella palkitsevana.

Olen parhaillaan Lounais-Etiopiassa tekemässä yhtä kehitysyhteistyöprojektia. Rakennamme koulua kylään, jossa on yli tuhat oppilasta, annamme puhtaan veden 30 kylälle, rakennamme tien kahden kylän väliin. Lisäksi autamme köyhimmistä köyhimpiä naisia saamaan elinolosuhteitaan paremmaksi. Annamme pienimuotoisia lainoja ja avustuksia. Kuulostaa hienolta, vai mitä? Sitähän se oikeasti onkin, MUTTA, mutta, mutta.

Projektista on sovittu paikallisen hallinnon ja kirkon kehitysosaston kanssa, samoin kuin lähetysjärjestön ja Suomen ulkoministeriön kanssa. Kaikki on siis virallisesti kunnossa. Sitten se alkaa…….nimittäin politikointi, kotiinpäin vetäminen ja hyödyn tavoittelu. Miksi sovittiin, että se on juuri tuo kylä, joka koulun saa, kun vieressä on toinen kylä, joka myös tarvitsee koulun? Voisiko sen muuttaa sinne tai tehdä vain yksi luokkarakennus tuonne ja toiset muualle? Entä kaivot. Kuka päättää, kenen talon lähelle se rakennetaan? Kuka hyötyy siitä eniten? Tai saako tuo alempiarvoinen tulla minun maitteni kautta suojatulle lähteelle, niin kuin tuo ulkomaalainen meni lupaamaan siinä vaiheessa, kun lähde päätettiin suojata? Paikallishallintoon onkin päässyt toisen kylän mies sen jälkeen kun projektisopimus tehtiin. Tuo itsepäinen ulkomaalainen vain vaatii, että pitäydytään alkuperäiseen sopimukseen. Tuo itsepäinen ulkomaalainen on paikalla juuri sitä varten, että sopimusta noudatetaan.

Nämä pohdinnat nousivat esiin, kun tuon tien paikkaa ruvettiin muuttamaan. Syynä oli se, että alkuperäisestä suunnitelmasta  toteutukseen ehti vierähtää jonkin aikaa ja tien rahoitus saatiinkin muualta. Sen vuoksi jouduimme aloittamaan uuden prosessin, mistä mihin tie menee. Kävimme päättäjien luona neuvottelemassa. Asia sovittiin, ei siinä mitään, aloitetaan työt. Mutta ei, naapurikylä ei ollutkaan tyytyväinen. Tien pitää mennä heidän kylänsä läpi. Syy: no kun se ulkomaalainen kerran kävi tutkimassa tielinjaa juuri sen toisen kylän kautta. Nyt asia on edennyt niin pitkälle, että  paikallinen seurakunta on kirjeitse sanonut irti yhteistyön pääkirkon kanssa. Hauskinta jutussa on se, että myös paikallinen ortodoksiseurakunta ja muslimiyhteisö irtautuivat luterilaisesta kirkosta!? Tulee mieleen vanha sanonta, että kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää. Täällä nämä pyllistetyiksi tulleet suuttuivat.

Rakennettava koulu on kahdentoista kilometrin päässä päätiestä ja kuntainliiton pääkaupungista. Meillä on jatkuvasti liikennettä keskuspaikan ja työmaan välillä. Ajamme tarvikkeita autolla ja traktorilla työmaalle. Kuorma siis maalle ja tulemme lava tyhjänä takaisin – tai siis periaatteessa. Joka kerta on kyydin tarvitsijoita. Mielellämme kyydin annammekin, jos on vain tilaa. Ongelmaksi muodostuu se toinen suunta. Meillä on jo kuorma täynnä tavaroita. Emme voi ottaa ihmisiä kyytiin. Mutta ymmärtävätkö kävelijät sitä, eivät todellakaan. Lavapakun lavalla 500 kg sementtiä näyttää siltä, ettei siellä ole vielä mitään………kolme ihmistä sopisi vielä hyvin. Varovasti arvioiden he painavat 180 kg,  ja kun auton kantavuus on tuo 500 kg, mitäs sanot? Tuossa kävelee tuttu opettaja, tuossa paikallinen poliisi, tuossa isä kantaa sairasta lasta, odottava äiti, sauvan varassa kulkeva vammainen ja vanhus. Ketä autat?

Lavalla on siis yleensä tilaa takaisin tullessa. Silloin otan kyytiin, jos sitä minulta pyydetään ja kyytiin sopii. Siitä seuraa auttamisen hankaluus. Olen ottanut kyytiin jo sen määrän, mitä auto kantaa ja on turvallista kuljettaa. Ohitan jonkun, joka on aiemmin päässyt kyytiin, hänhän on jo minun ystäväni, onhan hänen mahduttava mukaan. Mutta kun en voikaan ottaa häntä mukaan. Sitten juostaan perässä ja yritetään hypätä vauhdissa olevaan autoon. Siitä yleensä syntyy sanaharkka minun ja matkalaisten välillä….. Joko kaikki pois tai…… mitä tehdä? Ketä autat? Joudun tekemään satoja päätöksiä päivittäin ja monet on vielä pystyttävä tekemään sekunnin murto-osissa. Auttaminen on maailman vaikein työ.

Lähes päivittäin saan pyyntöjä tulla sinne ja sinne kylään tekemään koulun, lähteen tai jonkun muun projektin. Avun tarvitsijoita on kaikkialla! Suurin osa ihmisistä täällä ajattelee, että se on vain minun haluttomuudesta kiinni, kun en suostu. Lisäksi ovat kerjäläiset, joita on joka kaupungissa suuret määrät. He kulkevat perässä, kun olen asioilla kaupoissa. Maalla on sen puolesta helpompi, vaikka kyllä siellä on myös niitä ”hopean” pyytäjiä. Etiopian rahayksikkö on birr eli hopea. Ein sanominen tarvitsevalle ei ole helppoa.

Mutta kaikesta huolimatta, kiitos kaikille lähteen, pulpetin tai muun osan lahjoittajalle. Jatkan edelleen tätä vaikeaa tehtävää iloiten ja onnellisena siitä, että teitä tukijoita ja lahjoittajia on niin runsaasti. Kaikesta vaikeudesta huolimatta avustaminen on hieno asia ja apu menee perille!

– Raimo Tuppurainen
Etiopia

Kuva: Jukka Kallioinen

 

KYT-projekti valmis

Hiv-/aids:n leviämisen estämis- ja tartunnan saaneiden tukiprojekti Jimman alueella Etiopiassa vuosina 2010 – 2015

Kansanlähetys on saanut valmiiksi Suomen Ulkoasiainministeriön myöntämän   HIV/AIDS-projektin, joka alkoi Etiopiassa Jimman alueella vuonna 2010. Projektin tavoitteena oli ehkäistä hiv/aids:n leviämistä ja tukea tartunnan saaneita.

Projektille myönnettiin vuoden 2012 lopulla kolmen vuoden jatkorahoitus.

Projektin viimeisenä vuonna 2015 keskityttiin projektin eri elementtien kestävyyden vahvistamiseen. Ilonaiheena oli viranomaisten tekemä loppuevaluaatio, jonka aikana useiden avunsaajien palaute oli erittäin positiivista ja jossa he kertoivat siitä avusta, jota he olivat saaneet projektin kautta.

Projektin toisen vaiheen (2013 – 2015) kokonaisbudjetti oli 458 000 euroa, josta 85 % saatiin Suomen Ulkoasiainministeriöltä. Kansanlähetyksen omarahoitusosuus oli 15 %. Projekti toteuttiin yhdessä Mekane Yesus -kirkon Illubabor Bethel Synodin kehitysyhteistyöosaston kanssa Agaron ja Jimman kaupungeissa.

Etiopiassa hiv-ongelma on edelleen suuri, vaikkakin tartunnan saaneiden määrä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2015 hiv:n levinneisyys oli 1,2 %.

Projektilla oli viisi elementtiä:
1. Hiv-tartunnan saaneiden tukiohjelma (terveydenhuolto, materiaalinen tuki sekä mahdollisuus aloittaa omaa pienyrittäjyyttä)
2. Aids-orpojen tukiohjelma sadalle lapselle (koulunkäynnin mahdollistaminen, terveydenhuolto sekä huoltajille tai täysi-ikäisille orvoille mahdollisuus aloittaa pienyrittäjyyttä)
3. Pienyrittäjyys riskiryhmille (työttömät nuoret sekä heikossa asemassa olevat naiset)
4. Testausohjelma, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tieto omasta hiv-statuksesta sekä ohjata tarvittaessa lääkityksen aloittamiseen
5. Valistusohjelma

Vuosina 2010 – 2015 hiv/aids-projektissa on toiminut Kansanlähetyksen työntekijöiden lisäksi kymmenen vakinaista etiopialaista työntekijää.